Alueen historiaa

Viinikan ja Nekalan kaupunginosat sijoittuvat Iidesjärven ja Helsinkiin johtavan mottoritien väliin. Keskustasta tullessa kulkija joutuu luovimaan tiensä Viinikan liikenneympyrän läpi, jota myös Viinikan sekoittajaksi on kutsuttu. Vaikka alueelle sijoittuu kaavoituksen näkökulmasta useampia kaupunginosia, yleensä puhutaan Viinikasta ja Nekalasta. Monen paikallisen mielessä asuinalueet erottaa aluetta halkova Viinikanpuisto.

Museovirasto on määritellyt Viinikka-Nekalan pientaloalueen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY). Alueen arvot perustuvat erityisesti ilmeeltään yhtenäiseen ja piirteiltään hyvin säilyneeseen 1910–40-luvuilla rakennettuun rakennuskantaan sekä kaupunkikuvaan.

Viinikan ja Nekalan alueet siirtyivät Messukylältä Tampereen kaupungille vuonna 1920. Asuinalue on rakentunut pääosin Hatanpään kartanon entisille maille. Viinikan aluetta on rakennettu pääosin vuosina 1914-1924 ja Nekalaa vuosina 1923-1939. 1930-luvulla aloitettiin Nekalan siirtolapuutarhan rakentaminen.

Alue suunniteltiin alun perin työväestölle. Kaupungissa vallitsi ankara asuntopula ja keskustan ulkopuolelle suunniteltiin esikaupunkialueita työväestön asuttamiseksi. Viinikkaan nousi taloja nopeasti ja vuonna 1919 siellä oli jo 50 taloa. Seuraavalla vuosikymmenellä alueelle vedettiin vesijohto.

Nekalan esikaupungin rakentamisen syynä oli omakotitonttien kysynnän kasvaminen. Myös Nekalan alueelle rakennettiin kiivaalla tahdilla. Vuonna 1930 Nekalassa oli jo 95 taloa. Vuosina 1931-1932 alueelle rakennettiin myös Viinikan kirkko ja Nekalan kansakoulu. Nekalan kaupunginosa on saanut nimensä alueen ensimmäiseltä asukkaalta, josta on säilynyt tietoja kirjallisissa lähteissä. Iidesjärven eteläpuolella sijaitsi Per Nekan isännöimä talo, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Nekalan talo.

Välähdyksiä Omakotiyhdistyksen historiasta

Tammikuun 9 päivänä 1938 Nekalan kansakoululle kokoontui joukko omakotitalojen omistajia keskustelemaan yhdistyksen perustamisesta. Kokouksen yksimielinen päätös oli, että paikkakunnalle olisi perustettava omakotiyhdistys, joka pyrkisi poistamaan alueella vallitsevia puutteita. Erityisesti huolta aiheutti valtateiden heikko kunto ja teiden kunnostamisen siirtäminen yksityisten talonomistajien huoleksi.

Viinikan-Nekalan Omakotiyhdistys ry:n perustava kokous pidettiin 15.2.1938 Toivosen perikunnan huoneistossa. Perustettaessa yhdistykseen liittyi 36 jäsentä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Uuno Juslén. Yhdistysrekisteriin yhdistys merkittiin 17.5.1938.

Suuri vuokrakiista

1960-luvun alussa Tampereella oli kova pula tonttimaasta ja kaupungin päättävissä elimissä heräsi ajatus kaavoittaa Viinikan omakotialue kerrostaloalueeksi. Samaan aikaan vireillä oli muitakin hankkeita, kuten moottoritien rakentaminen Iidesjärven eteläpuolitse.

Kaupunginvaltuusto päätti 26.6.1963 jättää uusimatta vanhenevat vuokrasopimukset ja siten pitää tilanteen avoinna uusille suunnitelmille. Viinikan ja Nekalan asukkaita uhkasi häätö ja talojen arvo romahti. Asukkaat kuitenkin alkoivat puolustaa kotejaan.

Viinikan-Nekalan omakotiyhdistys järjesti 6.10.1963 yleisen kokouksen, jossa pohdittiin vaikeaa tilannetta. Keskustelujen tuloksena Omakotiyhdistys lähetti kaupunginvaltuustolle kirjelmän, jossa vastustettiin sekä vireillä olevaa moottoritiehanketta että vaadittiin kaupunkia jatkamaan vuokrasopimusta niiden vuokralaisten kanssa, joiden vuokra-aika oli päättynyt tai päättymässä.

Koska kirjelmä ei tuottanut tulosta omakotiyhdistys vei kiistan vuokrasopimusten uusimisesta Turun maanjako-oikeuteen. Apuun tulivat myös Suomen Pienkiinteistöliitto ja Omakotiyhdistysten Keskusjärjestö. Omakotiyhdistys palkkasi asianajajakseen hovioikeudenneuvos Antti Poukan. Hänen apulaisenaan toimi voimiaan säästämättä omakotiyhdistyksen silloinen puheenjohtaja Alpo Salminen.

Prosessin kestäessä laki vuokra-alueiden järjestelyistä kaupungeissa ja kauppaloissa ehti muuttua siten, että kaikki ne, joilla joskus oli ollut vuokraoikeus pääsivät sitä etuoikeutetusti uudestaan hakemaan. Tämä ratkaisi myös Viinikan ja Nekalan tulevaisuuden. 6.3.1972 kaupunginvaltuusto päätti uusia vuokraoikeudet 50 vuodeksi. 1980-luvulla hyväksyttiin säilyttävä kaava, joka suojelee Etu-Viinikan vanhoja puutaloja ja kieltää kaupunginosan yleisilmeen tuhoamisen.

Koonneet Riitta Järvenpää-Kirkkola ja Veikko Kirkkola

Lähteitä: Pertti Järvisen moniste Viinikka-Nekalan historiasta syyskuulta 1988, Viinikan-Nekalan omakotiyhdistys r.y. 30-vuotishistoriikki, 1968, Viinikka-Nekala, Pula-aikaa ja puutaloja, Mari Maasilta 1997.

Kirjallisuutta Viinikan ja Nekalan alueen historiasta:

Viinikka-Nekala, Pula-aikaa ja puutaloja, Mari Maasilta 1997. (uusi painos vuonna 2015, Viinikan-Nekalan Omakotiyhdistys ry:n kustantamana)

Tamperelaiset, tehdaskaupungin väestö, alue ja asuminen 1918-1940, Jarmo Peltola, Sami Suodenjoki ja Jouni keskinen 2005.

Luusoppaa ja Liptikkaa- ruokatarinoita Iidesjärven rannalta, toim. Terhi Friman 2012. Keittokirjaa voi ostaa Omakotiyhdistyksen kautta.

Viinikan-Nekalan Omakotiyhdistys ry:n 20-vuotishistoriikki, 1958. 10-vuotishistoriikin pohjalta laatinut yhdistyksen sihteeri Kalevi Nummi.

Nekalan korttelien 573–577 ja 579–580 sekä puistojen rakennetun kulttuuriympäristön inventointi osa 1 2017, Miia Hinnerchsen • Pirkanmaan maakuntamuseo

Alueen historiaa

Välähdyksiä Omakotiyhdistyksen historiasta

Kirjallisuutta Viinikan ja Nekalan alueen historiasta:

Viinikan ja Nekalan alue taiteessa